Vannoin joskus ettei ikinä, mutta...

 Olipa kerran neule, neula joka valmistui lahjaksi, neule josta vannoin, etten koskaan enää halua nähdä sitä. Enkä ole nähnytkään, mutta nyt aivot tekivät keljun tempun...

Jospa tämmöinen itsellekin? Eri langalla, mutta kuitenkin..

Shit, tekemistä ei puutu ja lisää ajatuksia pukkaa. Tätä se on silloin, kun kädet ei pelitä niin, että voisi kutoa niin on aikaa plärätä läpi kaikkea miten vois joskus vielä tehdä..

Ufo ilmiöitä

UFOista olisi tärkein saada valmiiksi tyttären tilaama VitaminD takki.
Ihan hyvällä mallilla se on, mutta minulla ja tyttärellä on täysin erilainen värimaku niin jälleen kerran kudon värillä joka ei todellakaan ole minun makuuni ja siksi vastenmielinen kutoa.
Mutta ei hätää Tiaseni! Kyllä se valmiiksi tulee! Otan sen mukaan neuleleirille niin edistyy varmasti ;)

Lähes yhtä tärkeänä pidän itselleni aloittamaa paitaa... Tämän haluaisin saada päälleni mahdollisimman pian! Kuvan oton jälkeen olin vielä kutonut hyvän matkaa paitaa kunnes huomasin, että olin kutonut aivan päin hel*ttiä... Purkuun meni!
Paitsi, että en purkanut kuin pienen pätkän ja sitten otinkin kaapista uudet langat ja aloitin paidan kokonaan alusta..
Myös kuvassa oleva tulee olemaan paita itselleni eli kaksi harmaata tulossa. Pitäisköhän välillä kutoa muutakin kuin harmaata ja muita "metsän" värejä?

Ja sitten tämä!!!
Murheenkryyni joka ei todellakaan jää unholaan! Ihana huivimalli ja ihana lanka, mutta purkaa pitäisi kaksi kierrosta. Siihen se sitten tökkäsi. Meni hermot!
Mutta joskus tämä tulee valmiiksi ihan varmasti! Myös tämä matkaa mukaan leirille.

Koska sinne lähtee mukaan kaksi UFOa niin kannattaakohan siellä aloittaa yhtään uutta?
Kannattaa toki! Kaksi on valmistumassa (jossain vaiheessa) niin ainakin kaksi uutta voi aloitella... Eikös?    ;)